Kasvattaja


Olen pienestä pitäen rakastanut kissoja ja ollut kiinnostunut lajien kehittymisestä ja erilaisten ominaisuuksien periytymisestä. Jo lapsena selailin mummilan navetassa siitossonnivihkosta etsien sopivaa yhdistelmää nimikkolehmälleni Mimmille. Samoissa maisemissa vietin kesälomat maatiaiskissojen keskellä. Niistä lähtemättömän vaikutuksen teki kaunis ruskeakuvioinen naaras nimeltään Tiikeri eli Tiku, joka oli mielestäni kaikilla mittareilla täydellinen kissa: terve, pitkäikäinen, ystävällinen, sopusuhtainen, ketterä hiirestäjä ja pennuilleen omistautunut emo. Oikea kissojen kissa, joka takuulla menestyisi kissojen kymmenottelussa, mikäli sellaisia järjestettäisiin muualla kuin mielikuvituksessani. Rotukissoihin ja kissanäyttelyihin pääsin tutustumaan 2000-luvun alussa perheeni kahden maine coonin myötä.

Kasvattajanimeni FI*Aurinkokiven hyväksyttiin FIFessä 2.3.2015 ja viisi päivää myöhemmin meille muutti ihastuttavat eurooppalaissiskokset Silkkiturkin kissalasta, Alma ja Robin. Tytöt ovat valloittaneet sydämeni ensi tapaamisesta lähtien, ja ovatpa ne kietoneet muutaman muunkin ihmislajin edustajan pikkuvarpaidensa ympärille. Molemmat ovat luonteeltaan reippaita, ihmisten ja toistensa seurasta nauttivia kehruumoottoreita - hurmaavia persoonia ja ihanteellisia perheenjäseniä, jotka osallistuvat lähes kaikkiin kodin askareisiin.

Tavoitteeni on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja rotumääritelmän mukaisia eurooppalaiskissoja, joista on omistajilleen seuraa pitkään. Mielestäni hyvinvoiva kissa on kaunis. Haluan omalta osaltani olla pitämässä yllä upean alkuperäiskissamme geneettistä monimuotoisuutta ja riittävän laajaa tehollista populaatiokokoa, jotta vältetään rodulle elintärkeän perinnöllisen vaihtelun katoamista. Eurooppalaiskasvatuksessa pyritään pitämään rotu mahdollisimman keskimääräisenä kaikkien kissojen joukossa mitään ominaisuutta liioittelematta, mikä minusta tukee hyvin tavoitetta tämän monipuolisen peruskissan säilyttämisestä ihailtavana itsenään pitkälle tulevaisuuteen.

Kissalan nimi juontaa juurensa muinaiseen mineraaliin, aurinkokiveen, joka muuttaa kirkkauttaan ja väriään auringonsäteiden tulokulman mukaan. Sen avulla viikingit pystyivät navigoimaan pilvisellä säällä ja jopa jonkin aikaa auringonlaskun jälkeen. Toivon Aurinkokiven osoittavan oikeaan suuntaan myös kasvatusharrastuksessani.

Loppuun vielä hieno monimuotoisuuden ylistys, joka kuvaa osuvasti kissalamme filosofiaa: